 | Arsniva:
> In article ,
> Soili wrote:
>
>> Minulle tulee Mieleen vain kaksi erilaista tapaa hahmottaa maailma.
>> Topologinen ja maanmerkkeihin perustuva. Turvauduin maanmerkkeihin vain
>> siksi, että tärkeä tieto topologiseen puuttui. Eli kadun nimi.
>>
>> Shyleillään mekin! Mä pärjään missä vain, jos saan kartan, kadunnimiä ja
>> talojen numeroita. Maamerkit valuu korvasta sisään, pyörii hetken
>> hämmennyksissään, ja sitten toisesta korvasta ulos.
Mulle kelpaa sekä kadunnimet että maamerkit. Sensijaan sellaista
pitkänpitkää _tarinaa_, joka vilisemällä vilisee vasempaa ja
oikeaa, en muutamasta kerrasta oppineena aio enää ikimaailmassa
huolia, ellen saa tarinankerronnan aikana seurata kerrontaa
samalla myös kartalta. Jos kerronta tapahtuu sisätiloissa, mutta
tarinan lähtöpaikka on ulkotiloissa, myös kompassi on täysin
välttämätön vähintään siinä vaiheessa, kun kävelen ulko-ovesta
tarinan lähtöpisteeseen. Jos em. reunaehdot eivät ole kunnossa,
pystyn vaivatta kulkemaan kohdepaikan ohi vaikka tuntikausien
ajan täysin riippumatta siitä onko kohde sadan metrin vai parin
kilometrin päässä.
Vertailu: Kautta aikojen epämieluisin kouluaineeni oli historia.
Se oli yhtä pitkänpitkää tarinaa.
|
|
