|
|
 | | From: | Iiro Rämä | | Subject: | Mystinen juttu. Osa 4 | | Date: | Sat, 22 Jan 2005 05:53:48 +0200 |
|
|
 |
>. Lopullinen niitti Arsnivan päivälle oli tieto, että samana päivänä
> kun Pauli oli telottu henkihieveriin, oli Turun puhelimen
> puhelinkeskushuoneen ristikytkentätilasta löytynyt erittäin
> julmasti surmattu puhelinkeskuksen päivystäjä.
Arsnivan yrittäessä koota Turussa jutun omituisuuksista jotakin
järjellistä kokoon. Laskeutui Helsinki Vantaan lentokentälle kone
Singaporesta.
Pienikokoinen kalliiseen pukuun pukeutunut mies asteli rauhallisen
näköisenä vastaanotto virkailijoista päästyään ulos terminaalista, ja
hetken syyskoleaa ilmaa haisteltuaan astui eteensä pysäköityyn autoon
Auto nytkähti liikkeelle ja mies kohdisti katseena kuljettajan
paikalla olleeseen kauniiseen vietnamilaisnaiseen kysyen.
"Kaikki kunnossa?" Nainen empi hetken, kunnes vastasi.
"Ei, kaikki ei ole kunnossa, se Suomalainen, Pauli Lahikainen tiesi
enemmän kuin osasimme aavistaa. Hän kerkesi soittamaan eräälle
poliisille. Onneksi laitoit varjon hänen peräänsä. Lahikainen aikoi
lähettää faksin tuolle poliisille, ja lähettikin, mutta onnistuimme
kaappaamaan lähetyksen, ennen kuin se kerkesi perille. Nyt meillä on
ongelmana minun sormenjälkeni Lahikaisen huoneessa ja puhelinlaitoksen
tapettu päivystäjä. Niistä varmasti selviämme, mutta on vielä eräs,
joka vaatii paneutumista.
Kun eliminoin Lahikaisen, onnistui hän jotenkin tarttumaan viittani
vuoreen. Huomasin sen vasta palattuani, mutta osa äidin kutsumisessa
tarvittavia mantroja on kateissa".
"Typerys" mies sihahti lyhyesti ja jatkoi. "Miksi vaaransit mantrat
moisen takia"
"Oli pakko. Iskin ylhäältä ja lujaa, enkä vieläkään ymmärrä miten hän
onnistui".
"Zagaar Zagaar Zagaar". Mies sihisi. "Etkö sinä ymmärrä, Zagaar on
kimpussamme".
Nainen vilkaisi epäuskoisena mieheen kysyen.
"Zagaar. Miten se on mahdollista"?
Mies huokaisi raskaasti ja sanoi alistuneella äänellä. "Zagaar on
vapaana. En ymmärrä miten, mutta niin se vain on. Ehkä maanjäristys
tai kolmas tekijä, mutta jokin sen on vapauttanut, ja kuten tiedät,
meistä ei yksikään ole tämän jälkeen turvassa".
"Kolmas tekijä estää Zagaaria vahingoittamasta meitä. Sille tasapaino
on tärkein". Nainen sanoi suunnatessaan auton kehä kolmoselta
Tampereen tielle. Hetken hiljaisuuden jälkeen nainen jatkoi.
" Jos kolmas tekijä on vapauttanut Zagaarin, niin olemme olleet
lähempänä onnistumista kuin koskaan. Sillä äiti yksin olisi
kolmannelle kiusallinen. Niinpä se tarvitsi Zagaarin tasapainottamaan
äidin vihaa ja valtaa.
"Entä me"? Mies kysyi, naputellen ikkunanpieltä sormellaan. "jos emme
kutsu äitiä, niin olemme hyödyttömiä. Vähintään yhtä hyödyttömiä kuin
tähänkin asti. Jos kutsumme äidin, niin Zagaar ja äiti taistelee
hamaan ikuisuuteen, eikä meistä taaskaan ole hyötyä".
"Voisiko kolmas tekijä hyväksyä tilanteen, jossa Zagaar olisi vapaana,
mutta äiti sidottu?" Nainen kysyi."
"Ehkä, jos kolmas katsoo meistä olevan riittävä vastus Zagaarille".
"Onko meistä?"
"Ei", mies sanoi sytyttäessään tupakan. Jo sinun tapasi hukata osa
mantroista saa kolmannen hykertelemään naurusta".
"Voisiko kolmas tekijä kutsua äidin".
"Ei. Jos meitä ei olisi, niin silloin ehkä, mutta kolmas katsoo, että
meidän on oltava kylliksi jotakin, että jaksaa sietää meitä.
"Siis mitä me teemme"? Nainen kysyi ohittaessaan hitaampia autoja.
"Toimimme suunnitelman mukaisesti. Menemme tapaamiseen, ja yritämme
joukolla keksiä keinoa, millä saamme puuttuvat mantrat takaisin.
Ilman niitä voimme sanoa hyvästi kaikelle mitä olemme.
Rikosylitarkastaja AK Arsniva luki hämmästyneenä raporttia minkä oli
saanut kuriiripostissa Vantaalta.
Kangas, joka ei kuitenkaan ollut kangas. Oli kutakuinkin
kuusitoistatuhatta vuotta vanha. Pala ei ollut kudottu eikä
valmistettu, vaan se oli kasvatettu. Se oli orgaaninen, ei kuitenkaan
nahkaa. Vaan jotakin, jonka rakenteesta ei saatu selvyyttä.
DNA näytteet eivät vastanneet mitään aikaisemmin kartoitettua tai
havaittua mallia. Eli pala olisi voinut olla vaikka toiselta
planeetalta.
Palaa ei oltu repäisty, vaan se oli leikattu jostakin isommasta.
Leikkaus jälki oli hämmästyttävän hieno. Eikä tekniikka tuntenut
terää, jolla moista saataisiin aikaiseksi.
jatkuu jos elämäkin…….
iiro
|
|
|
