|
|
 | | From: | Mikko Heiska | | Subject: | Re_:_Vaatimukset_ja_säännönmukaisuudet | | Date: | 10 Jan 2005 02:56:52 -0800 |
|
|
 | >> Maailmasta (saadusta datasta) opitaan säännönmukaisuuksia (jotain >> vajaatakin tietoa siitä miten data ja maailma poikkeaa satunnaisesta >> ja täydestä kaaoksesta) ja ohjelman vaatimuksena on tehdä jotain >> tietyllä tavalla säännöllistä edes suhteessa syötteeseen. Samalla >> formaatilla/formalismilla voi kuvata ohjelman vaatimuksen ja datasta >> opitun säännönmukaisuuden. Ohjelmaa tehdessä älyn mekanismit voivat >> ilmentää luovuuttaan, keksimällä mahdollisimman nopean algoritmin, >> joka tekee mitä vaatimuksessa on. Yhtä vaatimusta kohden voi olla ties >> kuinka monta eri algoritmia.
>Tämä kuulostaa hieman siltä, mitä esimerkiksi ns. koneoppimisessa nykyään >tyypillisesti tehdään. Ja siis "koneoppiminen" on hieno termi yhden lajin >tilastolliselle estimoinnille, eikä se sinänsä liity minkäänlaiseen >"älyyn" mitenkään.
Yllättävää, että kuulostaa. Itse tarkoitin fyysisestä vajaata versiota keksimisestä ja ajattelusta. Siis esimerkiksi q-sort lajittelualgoritmin keksimistä ajattelun tuloksena - outputtina, kun syötteenä on enemmän tai vähemmän matemaattisessa muodossa oleva vaatimus taulukon järjestyksestä. Tähän kyseiseen laskentaprosessiin tai "ajoon" voi kuulua myös mm. kuplalajittelun keksiminen ja sen huomaaminen hitaammaksi kuin q-sort.
>Tuo "sama formaatti/formalismi" on tyypillisesti tässä sovelluksessa >todennäköisyysjakaumat, joilla kuvataan todelliset stokastiset ilmiöt, >halutut ulostulot, epävarmuudet mallissa sekä epävarmuudet ennusteissa. Se >"älyn mekanismi" on vaan joku sopiva menetelmä, jolla niitä mallintavien >jakaumien parametreja optimoidaan/estimoidaan/samplataan.
En välttämättä nimittäisi sitä älyn mekanismiksi. Ettet vaan sorru ns. olkinukkien rakenteluun, jos yrität osoittaa ettei joku ole oikeaa älyä...
Uskotteko sfnetin tietojenkäsittelyteoreetikot ym., että tekniseen sivilisaatioon pystyvillä älyllisillä olennoilla(josta luokasta ihminen on erikoistapaus) on välttämättä joku biologinen versio tuosta?
>Koneoppimisessa toimitaan tyypillisesti näin:
>1. Valitaan mittausdatasta sopivat piirteet, esimerkiksi joidenkin > filttereiden ulostulot, tiettyjen taajuuskomponenttien määrät, > tai vastaavat. Tässä voidaan käyttää myös jotain PCA:ta, > ICA:aa tai SOM:ia piirteiden valinnassa. > >2. Määritellään mitä ja miten mittausdatan perusteella halutaan > päätellä eli halutaanko luokitella jotain, ennustaa jonkin ulostulon > arvoa muiden ulostulojen arvoista vai jotain muuta. > >3. Valitaan jokin semiparametrinen malli, esimerkisi jokin > niin sanottu neuroverkkomalli (MLP, GMM, ...), ihan tavallinen > lineaariregressiomalli tai joku muu. > >4. Estimoidaan mallin parametrit jollakin sopivalla numeerisella > menetelmällä. Käytännössä tarvitaan optimointia, numeerista > integrointia, MC-samplausta tai vaikkapa evoluutiopohjaista > (geneettistä) optimointia riippuen mitä mallia käytetään ja miten. > >Kohdassa 1 tyypillisesti matkitaan esimerkiksi ihmisen silmän tai korvan >toimintaa, jotta saadaan keksittyä hyvät piirteet. Mutta joka tapauksessa >näiden piirteiden valinta on aika pitkälle sellaista hihasta vetämistä. >Kohdassa 2 tehdään matemaattinen malli ilmiölle eli kirjoitetaan >uskomukset ilmiöstä funktionaaliksi ja stokastisiksi riippuvuuksiksi, ja >tämä kohta on siis se missä koko homman varsinainen "älykkyys" on. >Kohdassa 3 voidaan lisätä malliin regressiofunktiot tuntemattomien >funktioiden paikalle. Kohta 4 taas on periaatteessa vain olemassaolevien >estimointialgoritmien soveltamista.
>> Jos 2 mustavalkoisessa kuvassa olevat nurmikot näyttää erilaiselta, >> silloin niistä on (päässä/muistissa) eri >> "vaatimusten"/säännönmukaisuuksien ominaisuusjoukot. Jos kyseisistä >> joukoista kehittäisi ohjelmat normaalien ajattelumekanismien >> pyörityksellä, niin niiden ohjelmien tuotoksista ei välttämättä tulisi >> mitään nurmikon näköistä, mutta kuitenkin 2 eri näköistä kuvaa, jotka >> ovat alkuperäisiä kuvia selvemmin eri näköisiä, mutta tylsemmännäköisiä >> kuvia. Myös jostain nätistä fraktaalista muodostuisi tällä tavalla kovin >> tylsä kuva, koska evoluutio ei ole "tarkoittanut" älyä mihinkään >> fraktaalien pakkaamiseen.
Edellisestä kohdasta tulin myöhemmin vähän katumapäälle. Siis se nurmikko tai fraktaali tunnistettaisiin niistä muistissa olevista vaatimus-ominaisuusjoukoista, joiden perusteella uudet kuvat tehtiin ja jotka ne uudet kuvat täyttää ja toteuttaa. Jos ne vaatimukset/ ominaisuusjoukot jotka kuvaavat säännönmukaisuuksia ovat täsmälleen samoja alussa ja lopussa ( _käytännössä_ tietoa saattaa unohtua ja vääristyä, mutta tämä onkin teoriaa), silloin se yksi ihminen ei huomaisi eroa kuvissa, vaikka iso osa pikseleistä voisikin olla eri arvoilla.
Ne johdetut nurmikkokuvat olisivat luonnottoman näköisiä jos tietoa ominaisuuksista poistettaisiin satunnaisesti. Se vastaisi tyylittelytyylin valintaa. Silti saattaisi olla mahdollista liittää suurella luottamuksella kumpikin johdettu kuva alkuperäiseensä.
>> Tavallista fyysisen säännönmukaisuuksien huomaamiseen käytettyä >> oppimista käytetään myös abstraktissa matematiikan tekemisessä. Joskus >> jostain matematiikasta "tulee esiin" /ilmaantuu joku esim. lukujono, >> josta voi yrittää nähdä jonkun säännönmukaisuuden ja edetä siitä. >> Lukujonoista on kokonainen nettisivusto jossain, ilmeisesti juuri >> sellaista etenemistapaa auttamaan. (linkkiä, kiitos?)
>Tarkoitatko lukujonoilla aikasarja-analyysiä ja/tai signaalinkäsittelyä >vai?
ei kun esim. 2,4,6,8...
>Eiköhän nämä aikasarja-analyysin ja koneoppimisen menetelmät ole >ihan periaatteeltaan samoja. En kyllä muuten usko, että abstraktissa >matematiikassa kovin empiirisiä menetelmiä käytetään, vaan ne ovat ihan >sovelletun matematiikan heiniä.
Etsin itse ja löysin tämän sivun mitä tarkoitin:
http://www.research.att.com/~njas/sequences/Seis.html
Saatan joskus myöhemmin vastata viestiisi vielä perusteellisemmin, replynä tai muuten.
|
|
 | | From: | Simo | | Subject: | Re: Re_:_Vaatimukset_ja_säännönmukaisuudet | | Date: | Tue, 18 Jan 2005 12:46:30 +0200 |
|
|
 | > >Tämä kuulostaa hieman siltä, mitä esimerkiksi ns. koneoppimisessa > nykyään > >tyypillisesti tehdään. Ja siis "koneoppiminen" on hieno termi yhden > lajin > >tilastolliselle estimoinnille, eikä se sinänsä liity minkäänlaiseen > >"älyyn" mitenkään. > > Yllättävää, että kuulostaa. Itse tarkoitin fyysisestä vajaata versiota > keksimisestä ja ajattelusta. Siis esimerkiksi q-sort > lajittelualgoritmin keksimistä ajattelun tuloksena - outputtina, kun > syötteenä on enemmän tai vähemmän matemaattisessa muodossa oleva > vaatimus taulukon järjestyksestä. Tähän kyseiseen laskentaprosessiin > tai "ajoon" voi kuulua myös mm. kuplalajittelun keksiminen ja sen > huomaaminen hitaammaksi kuin q-sort.
Nyt kuulostaa hieman logiikkaohjelmoinnilta, onko prolog tuttu? Joskin prolog ei kyllä optimoi varsinaisesti algoritmia, vaan siinä kuvataan ongelma predikaattilogiikalla ja prolog ratkaisee sen yleistetyllä algoritmilla. Kaikki samat asiat toki voi tehdä millä tahansa muullakin ohjelmointikielellä.
Ilmeisesti siis puhut ajattelutavasta, että mikä tahansa algoritmi P voidaan ajatella funktiona
y = f(x,P)
jossa x on syöte, y on vaste ja P on se ohjelma. Sitten P valitaan optimoimalla jokin ulkoinen kriteeri (eli sakkofunktio), joka voi riippua esimerkiksi algoritmin nopeudesta kohdekoneella. Kyllähän tämän voi tehdä, jos haluttu lopputulos on tarpeeksi tarkkaan tiedossa, mutta en kyllä näe yhteyttä inhimilliseen keksimiseen ja ajatteluun. Vai ajatteletko, että ihminenkin toimisi jotenkin näin? Tuskin.
On muuten hyvin rajoittavaa puhua algoritmeista kuten q-sort, koska nehän rajoittavat funktiot f() vain sellaisiksi joita voidaan laskea sekventiaalisella (Turing) tietokoneella äärellisellä askelmäärällä. Tähän viitekehykseen eivät mahdu edes perus osittaisdifferentiaaliyhtälöinä esitettävät fysikaaliset mallit. Ilman approksimointia (stokastiikkaa) ei selvitä, jos tälle tielle lähdetään.
> >Tuo "sama formaatti/formalismi" on tyypillisesti tässä sovelluksessa > >todennäköisyysjakaumat, joilla kuvataan todelliset stokastiset > ilmiöt, > >halutut ulostulot, epävarmuudet mallissa sekä epävarmuudet > ennusteissa. Se > >"älyn mekanismi" on vaan joku sopiva menetelmä, jolla niitä > mallintavien > >jakaumien parametreja optimoidaan/estimoidaan/samplataan. > > En välttämättä nimittäisi sitä älyn mekanismiksi. Ettet vaan sorru ns. > olkinukkien rakenteluun, jos yrität osoittaa ettei joku ole oikeaa > älyä...
Pointtini oli se, että kuvasin systeemin, jolla ei oikeasti ole mitään tekemistä älyn mekanismien kanssa ja millä on ne ominaisuudet kuin systeemillä jonka kuvasit.
> Uskotteko sfnetin tietojenkäsittelyteoreetikot ym., että tekniseen > sivilisaatioon pystyvillä älyllisillä olennoilla(josta luokasta > ihminen on erikoistapaus) on välttämättä joku biologinen versio > tuosta?
Tietojenkäsittelyteoreetikko en ole, mutta voin vastata omasta puolestani. Ei, en usko, että älyllisillä olennoilla olisi biologista versiota tuosta. Sehän on ihan järjetöntä, tuohan on vain yhden matemaattisen formuloinnin rajoituksien puitteissa luotu laskentajärjestelmä, miksi pitäisi olettaa että biologiset systeemit toimisivat näin? Toki jossain määrin tuollaisella pystytään imitoimaan biologisten systeemien syöte-vaste relaatioita. Mutta tämä ei implikoi sitä, että biologiset systeemit oikeasti toimisivat niin. -- - Simo
|
|
|